Olemme koonneet listan kysymyksistä, joita kohtaamme usein työssämme. Toivottavasti löydät niistä avun ongelmaasi. Jos kuitenkin käy niin, että ongelma ei ratkea, otathan yhteyttä suoraan meihin.
Hautauskulut maksetaan lähtökohtaisesti aina vainajan varoista. Niihin kuuluvat pesänselvitysvelat eli kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä muut velat, kuten vuokra ja sairaalalaskut. Kuolinpesänosakas voi maksaa vainajan nimellä tulevat laskut vainajan omalta tililtä. Silloin pankille on esitettävä vainajan virkatodistus tai sukuselvitysmuotoinen virkatodistus, josta ilmenee kuolintieto ja kuolinpesänosakkaat. Virkatodistus tilataan seurakuntien aluekeskusrekisteristä tai Digi- ja väestötietovirastosta.
Jos kuolinpesän varallisuudesta ei ole tietoa, voi sen selvittää ennen kuin päättää järjestelyistä. Hautauskuluihin sisältyvät pesänselvitysvelat eli kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä muut velat, kuten vuokra ja sairaalalaskut. Lähtökohtaisesti niistä koituvat kulut katetaan vainajan varoista. Omaiset eivät pääsääntöisesti vastaa vainajan veloista, mikäli kuolinpesän varat eivät riitä velkoihin, mutta kuolinpesän lukuun tekemästään velasta, esimerkiksi hautauskustannuksista omaiset vastaavat. (Perintökaari 21. luku, 1 § ja Perintökaari 21. luku, 4 §.)
Varattoman tai vähävaraisen vainajan hautaamiskustannuksista huolehtii vainajan asuinkunnan sosiaalitoimisto. Sen jälkeen sosiaalitoimesta on haettava toimeentulotukea viipymättä. Tavallisesti toimeentulotukena myönnettävä hautausavustus kattaa vain välttämättömät hautauskustannukset edullisimman vaihtoehdon mukaan.
Luvan hautaamiseen myöntää vainajaa viimeksi hoitanut lääkäri ja sen vastaanottaa hautaamisesta huolehtiva henkilö. Jos vainajalle tehdään ruumiinavaus, lääketieteellisen ruumiinavauksen jälkeen oma lääkäri kirjoittaa luvan. Kun oikeustieteellinen ruumiinavaus on tehty, kirjoittaa oikeuslääkäri hautausluvan.
Hautauslupaa ei tarvitse olla vielä hautausjärjestelyitä aloittaessa. Tavallisesti hautaustoimisto hankkii hautausluvan ja toimittaa sen eteenpäin asianosaiselle. Lupa on toimitettava henkilölle, joka ylläpitää hautausmaata, jonne vainaja haudataan. Jos vainaja tuhkataan, lupa toimitetaan krematorioon.
Hautausluvan kirjoittanut lääkäri vastaa myös kuolintodistuksen kirjoittamisesta, ja vainajan lähiomaisella on oikeus saada siitä jäljennös. Kuolintodistuksessa on listattu kuolemansyyt ja muita tietoja kuolemasta. Kuolintodistusta ei tarvita hautausjärjestelyissä eikä perunkirjoituksessa. Jos vainajalle tehdään ruumiinavaus, saattaa kuolintodistuksen saamisessa kestää kuukausia.
Kuolinpesä koostuu kuolleelta henkilöltä jääneestä omaisuudesta ja veloista. Kuolinpesän edustajiksi lasketaan kuolinpesän osakkaat siihen asti kun perinnönjako on tehty. Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset, vainajan lapset tai näiden jälkeläiset sekä yleistestamentin saajat.
Myös leski on osakas. Hänen osuus lasketaan tavallisesti avio-oikeudella avioparin yhteenlasketusta omaisuudesta. Tätä kutsutaan ositukseksi. Senkin jälkeen leski voi olla kuolinpesän osakas, mikäli hän on yleistestamentinsaaja.
Jos vainaja oli lapseton ja naimaton, osakkaita ovat vainajan vanhemmat tai vainajan vanhemman sijaan tulleet vainajan sisarukset tai näiden jälkeläiset.
Jokaiselle Suomessa kuolleelle henkilölle on tehtävä perunkirjoitus. Perukirja on asiakirja, josta ilmenevät kuolinpesän varat ja velat, joiden perusteella perintövero määrätään. Perunkirjoitustilaisuuden järjestämisestä vastaa se, joka tuntee parhaiten vainajan varallisuustilanteen. Yleensä tuo henkilö on puoliso tai lapsi.
Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta. Sen jälkeen on kuukausi aikaa toimittaa perukirja verotoimistoon. Veropäätöksessä saattaa kestää kuukausia. Kun ositus vainajan ja lesken kesken on tehty ja kuolinpesän velat maksettu, voidaan kuolinpesä jakaa joko osittain tai kokonaan. Jos kuolinpesään kuuluu leski, pesä jätetään usein jakamatta ainakin yhteisenä kotina käytetyn asunnon osalta.
Perunkirjoitukseen liittyy useita muotoseikkoja ja verotuksellisia asioita. Siksi se on syytä jättää ammattitaitoisen perunkirjoittajan tehtäväksi.
Vainaja on haudattava arkussa. Suomen lain mukaan arkku on pakollinen riippumatta siitä, haudataanko vainaja maahan vai tuhkataanko hänet. Arkun käytön on oltava ergonomista, hygieniasta ja turvallista. Tämä siksi, että koska arkku on monen hautausalan ammattilaisten työväline, mahdollistaa se vainajan kunnioittamisen kaikissa tilanteissa.
Hautaustoimilaki
40 §
Hautaaminen
Vainajan ruumis on haudattava viivytyksettä tiiviissä asianmukaisessa arkussa tai vastaavassa taikka tuhkattava krematoriossa.
41 §
Ruumiin käsittely, säilyttäminen ja kuljettaminen
Muualla kuin sairaalan tiloissa ruumis on säilytettävä asianmukaisessa tiiviissä arkussa tai vastaavassa ennen hautaamista.
Ruumiin kuljettaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa.
Kun vainaja haudataan maahan, on kyseessä arkkuhautaus. Hautapaikaksi voi valita uuden hautapaikan tai vanhan sukuhaudan. Jokaisella on oikeus hautapaikkaan kotipaikkakuntansa hautausmaalla, riippumatta siitä, onko kuulunut seurakuntaan vai ei. Jos vainajan toivotaan haudattavan toiselta paikkakunnalla, uutta tulee uutta hautapaikkaa anoa seurakunnalta. Kaikkialla vieraspaikkakuntalaisille ei luovuteta uusia arkkuhautoja.
Vainajan tuhka voidaan maanomistajan luvalla haudata tai sirotella myös muualle kuin hautausmaalle. Silloin maa-alueen tiedot ilmoitetaan krematorioon. Tässä tapauksessa hautapaikalle ei saa kuitenkaan muodostua haudan tunnusmerkistöä ilman lupaa. Jos hautapaikkaan jää pysyvä merkki haudasta, tulkitaan se yksityiseksi haudaksi, jonka perustamiseen tarvitaan aluehallintoviraston lupa. Yksityinen hauta rajoittaa maankäyttöä siten, että maa-aluetta voi käyttää muuhun tarkoitukseen aikaisintaan 25 vuoden kuluttua hautaamisesta.
Tuhkan sirottelullekin on rajoituksensa. Jos tuhkan kohteena on meri tai järvi, sirottelulle oltava vesialueen omistajan lupa (useimmiten osakaskunta). Tavallisesti vesialueille on määritelty paikkoja, jonne tuhkan voi sirotella ilman erikseen anottavaa lupaa. Tällöin hautapaikkatietoon merkitään kyseisen alueen nimi.
Tuhka on haudattava tai pysyvästi sijoitettava yhteen paikkaan vuoden sisällä tuhkaamisesta. Krematorioilla on velvollisuus pitää kirjaa tuhkan hautauspaikasta, ja se tulee ilmoittaa kirjallisesti krematorioon viimeistään uurnaa noudettaessa. Hautaustoimisto auttaa tuhkausta ja tuhkan hautausta varten tarvittavien lupien hakemisessa ja voi myös selvittää sallitut hautauspaikat.