Salon Hautaustoimisto Oy Saustila – 80 vuotta

 

Salon Hautaustoimisto Oy on Salon vanhimpia yhä toimivia perheyrityksiä. Nykyisen toimiston nuoren polven isänäidin isä Johan Stenroos allekirjoitti 3.8.1939 kauppakirjan, jolla S.V. Virtanen myi 50000 markalla omistamansa ruumisarkkuliikkeen toiminimellä Salon Hautaustoimisto. Liike toimi vuokratiloissa osoitteessa Helsingintie 11. Ostaja sai 1. päivänä syyskuuta 1939 täyden omistusoikeuden liikkeeseen, kalustoon sekä Flint-merkkiseen ruumiinkuljetusvaunuun rekisterinumerolla 801.

Saustila Flint
Saustilan Flint

 

Johan Nikolai Stenroos (s. 1.7.1888) ja Salli Maria (Maija) Stenroos, o.s. Ylikylä, (s. 8.11.1898) olivat lähtöisin Vehmaalta. He avioituivat 1920-luvun alussa ja harjoittivat ennen sotia elintarvike- ja majoitusliiketoimintaa useissa Suomen kaupungeissa. Johan Stenroos oli muun muassa myymälänhoitajana Porissa, Raisiossa ja Hiitolassa sekä Kuusankosken ja Kuopion osuusliikkeissä. Viimeiseksi paikaksi ennen talvisotaa jäi Lahdenpohja Karjalan Kannaksella, jossa heillä oli ruokakauppa ja kahvila vuosina 1936–39. Lapset syntyivät näiden vaellusvuosien aikana, Ulla Inkeri 8.1.1925 Raisiossa ja Inka 26.5.1926 Hiitolassa. Lahdenpohjassa tytöt kävivät Jaakkiman yhteiskoulua. Maija Stenroos oli kyllästynyt levottomaan elämään, ainaiseen paikkakuntien vaihtoon ja siihen, että lapsetkin joutuivat aina uusiin olosuhteisiin. Maijan veli asui Turussa ja oli talonmiehenä samassa talossa, jossa sijaitsi Perttalan hautaustoimisto. Veli toimi myös Perttalan toimistossa kuljettajana. Hänen kauttaan Maija ja Johan Stenroos saivat tiedon, että Salon Hautaustoimisto oli myynnissä. Perheen muuttokuorma saapui Saloon syksyllä 1939.

Saustila_ Johan_ja_Maija_Stenroos

Johan ja Maija Stenroos

 

1940-luvulla hautaustoimistot olivat paljolti pelkkiä arkkuliikkeitä. Maijan veli oli aluksi auttamassa. Alkuvuosikymmen elettiin puutteen aikaa, ja talous oli säännösteltyä koko nelikymmenluvun. Sodan aikana ruumisauto oli muussa käytössä silloin, kun sitä ei tarvittu liikkeessä. Autolla kuljetettiin muun muassa perunoita ja vihanneksia Joensuun kartanosta sokeritehtaalle, jossa oli sotavankien muonituspiste. Ruumisauto, kolmikymmenluvun Flint, varustettiin verhoilla ja niin sitä mentiin. Eipä 1940-luvulla ollut sekään harvinaista, että arkku laitettiin Vainion Liikenteen linja-auton katolle ja toimitettiin vainajan kotiseudulle. Siellä omaiset ottivat arkun kirkolla vastaan ja matka surutaloon jatkui hevoskyydillä. 1940-luvulla, kuten osin yhä, arkut verhoiltiin itse. Ne olivat materiaalipulan takia vaatimattomia. Arkun kehiä toimitettiin myös Halikon sairaalaan Märynummelle, jossa niitä työstettiin eteenpäin. Johan ja Maija hoitivat liikettä aluksi kahdestaan, kunnes heidän tyttärensä Ulla tuli mukaan perheyritykseen. Pääliike toimi Helsingintiellä ja toinen liike Turuntiellä. Kahta liikettä oli kuitenkin hankala pitää, joten Turuntien liike lopetettin 1940-luvun aikana. Johan Stenroos kuoli 1949. Maija Stenroos hoiti liikettä tämän jälkeen yhdessä tyttärensä Ullan kanssa.

 

Armas, Ulla ja Yrjö Saustila

Armas, Ulla ja Yrjö Saustila
 

 

Keväällä 1949 toimistoon astui halikkolainen Armas Susi hoitamaan isänsä Kalle Suden hautausta. Armas oli syntynyt Uudellakirkolla 30.4.1924 ja oli perheineen muuttanut siirtokarjalaisina Halikon Hajalaan. Armas ja hänen pikkuserkkunsa ottivat viisikymmenluvun alussa uuden sukunimen Saustila. Ulla Stenroos ja Armas Saustila avioituivat Salossa 16.8.1952. Armas työskenteli tuolloin Helsingissä poliisina ja hoiti samalla kotitilaansa Halikon Hajalassa. Avioitumisensa jälkeen Armas Saustila osallistui vähitellen yhä enemmän hautaustoimiston töihin, kunnes jätti kokonaan poliisin työnsä. 1950-luvulla liikettä hoitivat siis Maija Stenroos, tyttärensä Ulla ja hänen puolisonsa Armas Saustila. Nuoripari sai pian perheenlisäystä. Yrjö syntyi vuonna 1953 ja Riitta 1956. Yrjön synnyttyä Turunmaan sairaalassa Armas Saustila ajeli poikaansa katsomaan hautausautolla. Perheellä ei ollut henkilöautoa vaan kaikki matkat tehtiin ruumisautolla. Kesällä matkustettiin Hankoon sukulaisten luo tai mökille Iso-Rytkön rannalle hautausautolla. Isä Armas ajoi vierellään isoäiti Maija eli Ammiina. Volvon isot takaikkunat peitettiin verhoilla ja takaosassa istuivat penkeillä lapset Yrjö ja Riitta sekä äiti Ulla ja Inka-täti.

Hautaustoimisto muutti vuonna 1959 nykyiselle paikalleen osoitteeseen Helsingintie 9, alkuperäisen liikkeen naapuritaloon. Liikehuoneistoon saatiin nyt enemmän toimitilaa. Samaan aikaan valmistui Ulla ja Armas Saustilan rakentama omakotitalo Kellonsoittajankadulle Lukkarinmäelle ja perhe muutti Helsingintieltä sinne. 1960-luvulle mentäessä toiminta oli vakiintunutta. Ulla Saustila verhoili itse kaikki arkut ja ompeli niiden sisustukset sekä vainajavaatteet liikkeen takahuoneessa. Hän myös tekstasi suruadressit ja hoiti laskutuksen sekä asiakaspalvelun toimistossa, kun Armas Saustila oli saattoajossa eri puolilla maakuntaa. Aikana ennen matkapuhelimia Ulla Saustilan soitto tuli tutuksi monelle puhelinkeskuksen hoitajalle ja maatalon emännälle. Hän kyseli taloista, missä auto oli menossa ja kuinka kauan tuli vielä kestämään ennen kuin se oli Salossa. Armas oli seurallinen karjalainen ja unohtui välillä tarinoimaan.

Yrjö Saustilaa suvun oma yritys alkoi kiinnostaa nuorena miehenä, armeijan aikoihin. Hän opiskeli Hämeenlinnan Teknillisessä koulussa ja valmistui rakennusmestariksi 1979, mutta ei valmistumisensa jälkeen ehtinyt toimia ammatissaan kuin pari vuotta. Sisar Riitta oli liikkeessä kesätöissä 70-luvun loppuvuosina ja 80-luvun alkuvuosina. Yrjö tuli päätoimisesti hautaustoimiston palvelukseen vuonna 1980. Hän työskenteli kahdeksankymmenluvun yrityksessä yhdessä vanhempiensa kanssa, samalla alaa opiskellen. Hän suoritti Suomen Hautaustoimistojen Liitto r.y.:n järjestämän hautaustoimistoliikkeenharjoittaja -kurssin vuonna 1982. Ulla ja Armas Saustila työskentelivät liikkeessä koko ajan vakituisesti kunnes Ulla jäi eläkkeelle 1987. Vuonna 1991 Suomen Yrittäjäin Keskusliitto myönsi Armas Saustilalle kultaisen yrittäjäristin. Virallinen sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 1991, jolloin yritys siirtyi Yrjö ja Kirsi Saustilan omistukseen ja Armas jäi eläkkeelle. Samoihin aikoihin ostettiin omaksi Helsingintie 9:n liikehuoneisto. Ulla Saustila kuoli 1991. Armas auttoi eläkkeellä ollessaankin aina tarvittaessa liikkeessä. Ensimmäinen perheen ulkopuolinen päätoiminen työntekijä palkattiin vuonna 1987. Lääkintävahtimestari-sairaankuljettajan koulutuksen saanut Jouko Tikkanen palveli Salon Hautaustoimistoa tasan 21 vuotta.

 

Yrjö ja Kirsi Saustila

Yrjö ja Kirsi Saustila
 

 

Salon Hautaustoimisto on saanut asiakkailta kiitosta paikallistuntemuksesta. Yhden hautauksen hoitaminen työllistää yleensä useita Salon seudun yrityksiä, sillä toimisto käyttää paljon paikallisia alihankkijoita. Yhteistyötä tehdään kaikkien alueen kukkakauppojen, pitopalveluyritysten ja hautakiviliikkeiden kanssa, ketään suosimatta. Lähtökohtana ovat aina omaisten toiveet. Vuosikymmenien aikana monen suvun kaikki vainajat on saatettu hautaan Salon Hautaustoimiston avulla. Usein asiakkaat muistelevat Saustiloiden aikoinaan hoitaneen jo heidän isovanhempiensa ja vanhempiensa hautaukset. Tuttu ja luotettu hautaustoimisto edustaa nykyajassa harvinaista pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Asiakaspalautteen perusteella moni pitää tätä arvossa. “Isäni ja äitini (- -) hautajaiset oli helppo järjestää Saustilan kanssa, koska vanhempani olivat aikoinaan esittäneet toiveen että asuivat he missä tahansa kun aika koittaa, niin Saustila hoitaa viimeisen kyydin. Saustila vaalii perinteitä ja hyvä niin. Vanhempi sukupolvi on tottunut siihen hyvään ja lämpöiseen ihmisläheiseen palveluun.”

Perheyrityksen luonnetta kuvaa myös se, että Kirsi Saustilan vanhemmat auttoivat kumpikin hautaustoimistossa 1990- ja 2000-luvuilla. Isä Paavo Niini auttoi eläkkeellä ollessaan lähes päivittäin liikkeen kuljetuksissa ja äiti Armi Niini ompeli osa-aikaisena vainajavaatteita. Kirsi Niini-Saustila on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri. Hän on ollut yrityksessä apuna koko avioliittonsa ajan auttaen mm. arkkuvaatteiden ompelussa ja laskutuksessa, asiakaspalvelussa sekä muissa päivittäisissä asioissa. Ensimmäisen kerran hän oli Yrjö Saustilan mukana kuljettamassa vainajaa vuonna 1973 Kiikalasta Malmin hautausmaalle. Kuljettaessaan vainajaa ensi kerran yksin Kirsi Saustila odotti esikoistaan Jaakkoa. Arkun koristelu yhdessä omaisen kanssa ennen saattomatkalle lähtöä oli koskettava hetki. Päätoimisesti Kirsi Saustila on työskennellyt hautaustoimistossa vuodesta 2008.

 

Jaakko_Saustila_Auraleena_Saustila_Pasi Arfman.jpg

Jaakko Saustila, Auraleena Saustila ja Pasi Arfman
 

 

Perheen lapset Jaakko ja Auraleena ovat opiskelleet ja valmistuneet ammatteihin, Jaakko on merkonomi ja Auraleena muotoilija (AMK). Auraleena suunnitteli lopputyönään vainajavaatteen, joka sopii teolliseen tuotantoon. Jaakko on työskennellyt liikkeessä jo vuodesta 2001 alkaen, ja hän on nykyisin Salon Hautaustoimisto Oy:n toimitusjohtaja. Auraleena on vuodesta 2002 osallistunut liikkeen töihin opiskelujensa ohella ja vuodesta 2008 vakituisesti. Auraleenan puoliso Pasi Arfman on koulutukseltaan teollinen huonekalumuotoilija (AMK) ja huonekalupuuseppä. Hän on toiminut kaikissa perheyrityksen tehtävissä vuodesta 2005. Auraleena Saustila on kuulunut punkalaitumelaisen SHT-Tukku Oy:n hallintoneuvostoon vuosina 2012-2018. Yritys on Suomen johtava arkkuvalmistaja ja hautaustarvikkeiden tukkukauppa, joka vaalii perinteistä kotimaista käsityötä. Samassa luottamustoimessa ovat olleet myös Armas Saustila vuosina 1974–75 ja Yrjö Saustila 1988–91.

 

Saustila
Eero Halkilahti ja Ismo Tuominen

 

Verhoilija Ismo Tuominen on ollut hautaustoimiston palveluksessa yli 25 vuotta. Hän auttaa myös kuljetuksissa. Eero Halkilahti on työskennellyt Salon Hautaustoimistossa vuodesta 2010, kokoaikaisesti vuodesta 2019. Hänen isänsä Jarmo Halkilahti on ollut yrityksen palveluksessa 1970-luvulta lähtien oman työnsä ohessa. Tilapäistä apua yritys työllistää aina silloin tällöin. Perniössä Haarlantiellä on ollut kukkakaupan yhteydessä Salon Hautaustoimiston sivupiste jo runsaat kymmenen vuotta.