You are here

Lyhyitä säkeitä

Muistolauseita voitte käyttää surulaitteiden korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksissa
sekä surunvalitteluissa.

  1. Kiitos suuresta rakkaudestasi
  2. Kaivaten sinua
  3. Rakastettu - kaivattu
  4. Suurella rakkaudella
  5. Rakkaudella muistaen
  6. Kiitollisuudella ja kaipauksella
  7. Kaikesta kiittäen
  8. Lämpimästi muistaen
  9. Sanomattomasti kaivaten
  10. Syvästi kaivaten
  11. Iäisyysmatkaasi siunaten
  12. Jälleennäkemisen toivossa
  13. Lepää rauhassa
  14. Hyvälle naapurille
  15. Hyvää ystävää ikävöiden
  16. Rauhaisaa lepoa
  17. Jäähyväistervehdys
  18. Valoisaa muistoasi siunaten
  19. Viimeinen tervehdys
  20. Ystävyydestäsi kiittäen
  21. Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepoon väsynyt matkamies.
  22. Auta meitä Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme.
  23. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
  24. Autuaat ovat ne ihmiset, joilla on voimansa surussa.
  25. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa Herrassa.
  26. Ei häntä, jolta tähdet radan saa voi ihmisajatukset taivuttaa.
  27. Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
  28. Ei ole iäksi mennyt hän, joka lähti. Katso; jo kirkastuu pieni tähti.
  29. Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
  30. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha sydämessä kärsineen.
  31. Emme voi koskaan erota, sillä muistosi elää aina.
  32. Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
  33. Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
  34. Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
  35. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.
  36. Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään.
  37. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti.
  38. Hiljaisuuden rannalla vallitsee suuri vapaus.
  39. Hymy hyytyi, silmä sammui, pois kulki kultainen elämä.
  40. Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
  41. Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie.
  42. Ihminen kuolee – muisto elää.
  43. Ikuisuus on hyvin lähellä, vain sydämen matkan päässä.
  44. Ilta on tullut, Luojani, armias ole suojani.
  45. Iltaan ehti kevään päivä, jälkeen jäi vain surun häivä.
  46. Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
  47. Jo valkenee kaukainen ranta !
  48. Jumala on rakkaus.
  49. Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
  50. Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
  51. Jumalat ovat salanneet eläviltä kuolemisen onnen, jotta he jaksaisivat elää.
  52. Jumalan suuri rakkaus pyyhkii pois kaiken surun, tuskat ja kyyneleet.
  53. Jäi jälkeesi kaipuu, jäi sanaton suru.
  54. Kaikella on päämääränsä ja lopulta kaikki on oleva valoa.
  55. Kahtaalle kulkee tie, jostain pois ja jotain kohti vie.
  56. Kun aika päättyy, alkaa ikuisuus.
  57. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.
  58. Katsoi Herra ajan täyttyneen, kutsui luokseen väsyneen.
  59. Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.
  60. Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
  61. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen? Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
  62. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä matkalle, jossa ei tuskaa, ei yötä.
  63. Kiitos kaikesta, minkä sinulta sain.
  64. Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
  65. Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa, tähtinen taivas tien viitoittaa.
  66. Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan.
  67. Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
  68. Levon hetki on tullut, taivas sinut syliinsä sulkenut.
  69. Loppui tuska, tuli rauha, uni kaunis ikuinen.
  70. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.
  71. Mentyäsi suru jää, kyyneleet kirkkaat kimmeltää.
  72. Minun aikani on sinun kädessäsi, Herra.
  73. Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
  74. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
  75. Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä.
  76. Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi.
  77. Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus.
  78. Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
  79. Niin turvaisaa on Herra, sun rauhaas nukahtaa.
  80. Niin kuin muuttolintusen tie, kotia kohti matka vie.
  81. Nosta silmäsi, hiljaa syttyvät kaikki kirkkaat tähdet.
  82. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää, lepää Jumalan kämmenellä.
  83. Näe, oi ihminen, ylitse rajan, aavista autuus vaeltajan.
  84. Näin aukeaa portti viimeinen valoon ja lauluun lintujen.
  85. Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on.
  86. Olit aina niin hyvä ja auttavainen, oli sydämes jalompi kultaa.
  87. On lempeä levon maa, unen kaarisilta sinne johdattaa.
  88. On lähdön hetki salainen,vain Luoja yksin tietää sen.
  89. On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
  90. On siellä ikuinen kesän maa, sydän väsynyt levätä saa.
  91. Onnellinen on hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
  92. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
  93. On maa, johon kaikki polut katoaa. On rauhan maa.
  94. Onneni on olla Herraa lähellä turvata voin yksin Jumalaan.
  95. Paikkasi on tyhjä, kaipaus suuri ja rajaton.
  96. Pian kuihtuvat kummulla kukat nää, mutt´ muistosi kallis iäksi jää.
  97. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.
  98. Päivät kirkkaat, päivät kyyneleiset siunaa Herra.
  99. Rakkaus ei koskaan häviä.
  100. Rauha uneen uupuneelle, matkan määrään saapuneelle.
  101. Rauhan maa kangastaa, siellä tapaamme kerran.
  102. Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksohon.
  103. Siell´ ikionnen asunnoissa on murhe, tuska, huoli poissa.
  104. Siunattu olkoon sun tiesi, siunattu matkasi viimeinen.
  105. Sua kohti, Herrani, sua kohti ain.
  106. Suuri rakkaus ei tunne aikaa, ei paikkaa, ei unta eikä kuolemaa.
  107. Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.
  108. Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
  109. Tapahtukoon Herra sinun tahtosi.
  110. Tärkeämpää on se, että ihminen eli, kuin se, että hän kuoli.
  111. Tie valmis on ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen.
  112. Tuulien soitot on vaienneet ympäri soi ikityynet veet.
  113. Taivaan linnut, tuulet maan, seuraksesi sinne saat.
  114. Tarjosi taivas sinulle rauhan, lempeän levon ja unen niin lauhan.
  115. Tuntemattomat ovat Herran tiet.
  116. Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
  117. Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
  118. Valosta saavuit, valoon sä lähdit, tähdenlentona valaiset tietä.
  119. Väsynyt sydän levon sai valkeni ikuinen sunnuntai.
  120. Ylitse elämän, ylitse kuoleman rajan Jumala vienyt on vaeltajan.
  121. Älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut.
  122. Älkää itkekö, sillä tapaatte hänet vielä pian.
  123. Ei ole varjoa kenenkään saapuvan yllä. On vain aamu. On vain perille pääsy.
  124. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
  125. En ma iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa, puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu. Tuoksut vanamon ja varjot veen, niistä sydämeni laulun teen.
  126. En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta; pienentyy mun ympär´ elon piiri, aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.
  127. Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
  128. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
  129. amme luottaa uskolliseen Luojaan yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
  130. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
  131. Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, päivän puoleen se halaa.
  132. Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva.
  133. Ja henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.
  134. Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
    ja tuoksuvat rauhaa syvää.
  135. Voin aavistella rannan tuolla puolen, miss’ soluu venhe onnen valkamaan.
  136. Kuoleman välttämättömyyttä älä pelkää, muista edessä eläneitä ja jälkeesi tulevia.
  137. Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
  138. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren.
  139. Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut.
  140. Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa. Sinnepä ei hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.
  141. Minun päivän olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
  142. Olen kuullut, on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien usvain, luona välkkyvän taivasten rantain, siellä kerran, ah, olla mä saan.
  143. On ajaton avaruus,arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
  144. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti, ei se ijäks´ sammu, ken elämästä lähti. Nuku tähti helmassa päivän.
  145. Rauhan minä jätän teille : minun rauhani, sen minä annan teille. Älköön sydämenne olko murheellinen.
  146. Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa. Kirkkaus ikuisuuden ihmistä koskettaa.
  147. Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita. Kaukana kavala maailma.
  148. Tuuli sen kulkee ja lentävi lehti, onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson.
  149. Täällä on kuin kukkasella elo lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä.
  150. Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli. Kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
  151. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.