You are here

Äidille, Isälle, Isovanhemmille

Muistolauseita voitte käyttää surulaitteiden korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksissa
sekä surunvalitteluissa.

  1. Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
  2. Emme sanoa voi – emme tahdokaan, hän kuoli – ei, hän lähti vaan valoisin hymyin viittoen hän vaelsi toiselle rannalle jättäen meidät aavistamaan miten kauniit ovat rannat sen toisen maan.
  3. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää, viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
  4. Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa.
  5. Hän lähti, mutt´ on vielä lähellämme tuhansin sitein meihin liittyen, ja kotihin ja liki sydäntämme jäi kaiku askelten rakkaiden.
  6. Joka yö kun Sinä nukut, me kiipeämme tähdille, puhallamme suukkoja Sinun poskellesi, ja lähetämme enkelin vierellesi, sillä olemme itse vielä niin kaukana.
  7. Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
  8. Kaikki elon siteet kerran häviää, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
  9. Kera syksyn lehtien, lähdit, Isä kultainen.
  10. Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min´ annoit meille. Annoit eestämme parhaintas, siunaamme, isä, sun muistoas.
  11. Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin muistathan lapsias´ päällä maan. Teit eestämme, Isä, niin paljon työtä, siitä sinulle kiitos – ja hyvää yötä!
  12. Kun mummot kuolevat, heistä tulee kukkaniittyjä ja kaislaa ja joistakin mummoista tulee puita ja he humisevat lastenlastensa yllä, suojaavat heitä sateelta ja tuulelta ja levittävät talvella oksansa lumimajaksi heidän ylleen.
  13. Kädet paljon työtä tehneet, mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolesta rukoilleet ne peitteellä hiljaisina suonin sinisin ne viimeisen, viimeisen kerran on käyneet ristihin.
  14. Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin , rakkaan ja syvän.
  15. Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa, monta ihmettä näytit sä meille jotka nyt meitä lohduttaa.
  16. Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin.sinisen kuka ja kultaisen kesän maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
  17. Muun korvas aika, mikä vei, sydäntä äidin konsaan ei.
  18. Olit aina niin hyvä ja herttainen, oli sydämes´ jalo kuin kulta, palkitkoon Isämme taivainen, mitä saaneet oommekaan sulta.
  19. On Isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis´ tahtoneet, on meiltä paljon pois.
  20. Ota hellästi syliisi ja taivaaseen kanna, ruusuilla peittele ja levätä anna.
  21. Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton.
  22. Soi kirkonkellot hiljaa yli talvisen kirkkomaan, sinne saatamme äitimme rakkaan isän vierelle nukkumaan.
  23. Soita tuuli, kerro ikävämme, uni kaunis anna mummollemme.
  24. Suo anteeksi, Isä, kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.
  25. Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.
  26. Sä Herra, palkitse äidin vaivat, sun taimes hältä hoitoa saivat. Sun suuren lempesi kirkkaudesta näen sätehen äitini katsehesta.
  27. Tuolle puolen rannan äidin hyvän kannan - ikikirkkauteen.
  28. Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä; äiti oottaa meitä taivaassa siellä.
  29. Vaiti seisoo pihapuut, ikävöivät kukkamaat, kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa.
  30. Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva, uneen uupui isän rakkaan pää.